Jauhelihaperunasoselaatikko
Lapset ja paleosyöminen on aihe josta multa kysytään usein, mutta johon osaan valitettavan huonosti lapsettomana vastata. Apuun pyysin vältetyn refluksileikkauksen menestystarinasta tuttua Nelliä, joka jakaa alla olevassa tekstissään omia kokemuksia ja vinkkejään lapsen kanssa paleoon siirtymisestä. Toivoisin, että muut paleoäidit ja -isät jakaisivat omia kokemuksia ja onnistumisiaan kommenttikenttään, jolloin tästä voisi tulla jatkuvasti päivittyvä ja täydentyvä ideapankki ja sparrausmesta paleovanhemmille!
Nelli goes paleo
Etsiessäni ulospääsyä monipuolisista vatsaongelmistani reilu vuosi sitten löysin Jaskan nettisivut ja aloitin oman paleotaipaleeni. Uudenlaista elämää vierelläni seurasi nykyisin kahdeksanvuotias tyttäreni, joka oli aikanaan nähnyt tuskailuni ja elänyt suoraan niiden vaikutukset. Kun sitten kerroin, että olen vihdoin löytänyt keinoja paranemiseen, lapsi oli riemuissaan.
Selitin lapselle, että en voi syödä tiettyjä ruokia, koska tulen niistä kipeäksi. Kun syön niiden sijasta vähän toisenlaisia ruokia, alan pikku hiljaa voida paremmin. Lapsi ymmärsi ja oli heti mukana. Ollaan juteltu hyvässä hengessä paljon ruoasta ja syömisestä, paleota en ole kuitenkaan maininnut, koska koen syöväni normaalia, luonnollista ruokaa. Nyt kun syömisestä tulee hyvä olo, siitä on tullut yhteinen ilo ja nautinto, mistä ollaan kaikin puolin kiitollisia.
Aluksi tein lapselle samaa ruokaa kuin ennenkin ja ohella omat pelkistetyt keitokseni. Lapsi seurasi silmät suurina, kun kippasin aamulla kylmää jauhelihaa lautaselle. ”Voitsä oikeesti syödä tota?” Tarjosin pieniä maistiaisia omistani ja pikku hiljaa, muru kerrallaan, lapsi on tottunut uuteen menoon. Aina maistelu ei tietenkään huvita, enkä silloin turhaan yritäkään. Jokin aika sitten teki mieli tuulettaa, kun toinen kysyi ”saanks mäkin tota hapankaalia?” ja otti useamman haarukallisen lautaselleen.
Vähitellen, kun olo on parantunut ja olen pystynyt laajentamaan omaa ruokarepertuaariani, kokkailut ovat alkaneet liukua yhtenäisempään suuntaan. Joidenkin jäljellä olevien allergioiden takia syön vielä pitkälti autoimmuuniversiota, joten teen edelleen osin eri ruokia, esim. perunoiden sijaan keittelen itselleni kasviksia.
Suunnittelu ja kaupassakäynti
Suunnittelen yleensä viikon ruoat etukäteen. En ole juurikaan perehtynyt paleo-keittokirjoihin tai resepteihin vaan sävellän tilanteen mukaan omasta päästä. Lapsi viettää kanssani joka toisen viikon ja kun tiedän toisen paleo-tyyppiset lempiruoat, teen niitä usein etukäteen. Välillä kun mennään yhdessä kauppaan, annan lapsen valita muutamasta ruokavaihtoehdosta suosikkinsa. Lapsi tykkää, kun saa itse vaikuttaa ja osallistuu sitten kaupassa mielellään ruokien etsimiseen ja valitsemiseen. Hedelmäosastolla lapsi saa valita, mitä hedelmiä ostetaan ja hoitaa itse hedelmäpussien hakemisen, avaamisen ja punnitsemisen. Punnitseminen on kaupassakäynnin ehdoton kohokohta, se kun saa itse sen tarran ulos laitteesta ja liimata pussiin.
Käyn tai käydään viikonloppuisin isossa kaupassa ja teen kerralla paljon ruokaa, josta riittää myös töihin eväiksi. Viikon mittaan tuunailen annoksia esim. eri vihanneksilla ja kokoan jämistä milloin mitäkin, yleensä aamupaloja.
Keskellä viikkoa käyn pienemmin lähikaupassa ja teen uudet ruoat. Kasviksia keittelen pitkin viikkoa ja jos tiedän, että on kiireinen ilta tulossa, pilkon ne etukäteen jääkaappiin, jolloin ne on illalla nopea kiehauttaa muun jo valmiin ruoan lisäkkeeksi.
Isompia kiireitä ja poikkeustilanteita varten tykkään pitää kotona varmuusreservinä aineita ainakin pariin ruokaan ja pakastimessa muutamia valmiita annoksia. Esim. kaapissa purkkilohta, sardiineja, kookosmaitoa, tomaattimurskaa ja riisiä, jääkaapissa kananmunia ja gheetä ja pakastimessa katkarapuja, riistakäristystä ja pakastevihanneksia.
Käytän paljon sesonkiruokia, koska niitä saa marketeista yleensä tarjouksessa ja tuoreena. Tällä hetkellä opettelen kalankäsittelyä, koska esim. meidän yhteinen herkku lohi tulee huomattavasti halvemmaksi, kun sen ostaa tarjouksesta kokonaisena. Viimeksi syötiin yhdentoista euron kalasta neljä kertaa ja myöhemmin saadaan vielä kalakeitto pakkasessa olevista roippeista.
Pari viikkoa sitten oli juhlallinen hetki, kun vastaanotettiin 15 kiloa niittylihaa ja laitettiin komeat paketit pakkaseen. Olen tilannut lihaa aiemminkin, mutta asia konkretisoitui nyt lapsellekin. Ajateltiin ensi kesänä käydään katsomassa, missä näitä Mimmi-lehmän serkkuja asuu.
Ruoat
Kesällä syödään paljon salaatteja, talvella sosekeittoja. Keittelen sosekeittokattilassa myös luita ja usein sisäelimiäkin, kuten sydäntä, jonka kanssa lapsi vielä empii. Monesti teen jauhelihasosekeittoa ja varsinkin silloin sisäelimet menevät huomaamatta mukana. Keitosta tulee vähän muhennosmaista, mutta ei se ole meitä haitannut. Jos perheessä olisi vielä vauva tai leikki-ikäinen, sosekeitosta saisi ennen maustamista oman annoksen pienellekin. Tai kuten vauva-aikana, keitin vieressä omassa kattilassaan pelkkiä juureksia, mössäsin ne yhdessä tai erikseen ja jäähdytyksen jälkeen pakastin osan pienissä rasioissa tai jääpalapusseissa.
Dinner: kalaa & kasviksia
Käytän paljon luuydintä, koska itse ydin on jäähtyneenä herkkujen herkku, lyö laudalta toffeen mennen tullen. Lapsikin tykkää, annan välillä palan välipalaksi tai muun ruoan ohessa. Keitän luuta usein myös vihannesten mukana ja käytän liemen johonkin, jos ei muuhun niin juomana. Toki aina parempi, mitä pidempään luuta keittää.
Lapsen yksi lemppareista on jauhelihakastike, jonka saa hyvin tehtyä tomaattimurskalla, sipulilla ja mausteilla ilman jauhojakin. Lihapullat voi myös tehdä ilman jauhoja, 400 grammaan jauhelihaa sekoitetaan pari ruokalusikallista voita, gheetä tai öljyä, mausteita ja halutessa sipulia ja paistetaan pannulla tai uunissa. Tomaattimurskasta ja tuoreesta basilikasta voi samalla haudutella niille kastikkeen.
Jauhelihaperunasoselaatikko taitaa olla lapsen tämänhetkinen ykkösherkku. Siihen ei tarvita välttämättä maitoa, jos keittää kuoritut perunat väljässä vedessä, jälleen luupalankin voi laittaa mukaan, ja tekee siitä löysän soseen. Jos käyttää luuydintä, ytimen voi mössätä mukaan. Vaihtelua saa bataatilla tai muilla juureksilla. Löysähkö sose sekoitetaan paistetun ja maustetun jauhelihan kanssa, sipulia voi lisätä haluttaessa. Paljon voinokareita päälle ja uuniin. Myöhemmin laatikkoa on helppo lämmitellä pannulla isossa voissa.
Silakkapihvit on yksi arkiruoka, jonka lapsi osaa tehdä lähes kokonaan itse. Silakkafileet laitetaan pellille vastakkain, suolaa väliin tai päälle ja uuniin. Kasvisten kanssa myös hyvä eväs töihin.
Kanaa syödään harvoin, mutta joskus teen lapselle curry-kanaa kookosmaidossa. Se tulee nopeasti pannulla tai vähän pitempänä versiona uunissa.
Lapselle erityisen mieluisia ovat myös munakas, graavilohi, savulohi, katkaravut, muussi, porkkanaraaste, avokado ja tuore ananas.
Normipäivän syöminen
Olen huomannut, että lapsen reippaan kokoiset ruoka-annokset vähentävät selvästi tarvetta leivälle ja jälkiruoille.
Aamupalaksi lapsi syö usein maustamatonta luomuviiliä tai –jugurttia pakastemarjoilla ja lisäksi jotain hedelmää. Lapsi ei ole toistaiseksi oireillut maidosta, joten jonkin verran sitä edelleen käytetään.
Suomessa sinänsä arvokas ilmainen tarha-, eskari- ja kouluruokajärjestelmä on hyvinkin maito- ja viljapitoinen. Oman gluteeni-yliherkkyyteni ja maidon sopimattomuuden sekä veljeni keliakian ja maitoallergian takia olen vähän varpaillani lapsenkin suhteen. Mutta koulussa lapsi syö siis samaa ruokaa muiden kanssa.
Välipalaa varten pidän jääkaapissa vaihdellen keitettyjä kananmunanpuolikkaita, lihapullia, kinkkurullia, katkarapuja, kirsikkatomaatteja ja porkkanan tai kurkun paloja ja pöydällä omenoita tai pähkinöitä, joita lapsi voi itse ottaa koulusta tultuaan ennen treenejä.
Jälkiruokia ei yleensä syödä, mutta jos ruoan jälkeen tekee vielä jotain mieli, annan muutaman pähkinän, rusinan tai pakastemansikan, jotka tuntuvat hyvin ajavan asian.
Juomana on vettä tai luomumaitoa, mieluiten juodaan eri aikaan ruoan kanssa.
Leipää en enää osta, mutta satunnaisia tarpeita varten pidän kaapissa näkkäripakettia, jonka jossain vaiheessa vaihdan riisikakkuihin, ”popparileipään”.
Tarkkaa ruoan menekkiähän ei lasten kanssa voi etukäteen tietää, välillä mikään ei tunnu riittävän ja toisinaan vähäkin on liikaa. Olen monesti ihaillut lasten luontevaa suhtautumista nälkään, ruokaan ja syömiseen. Jos on nälkä, syödään ja otetaan lisää. Jos ei ole nälkä, ei syödä tai syödään vain vähän. Sairaana kun ruokaa ei tee mieli, ei syödä. Jos taas maha on täynnä ja puolet jätskistä on vielä jäljellä, se jää syömättä.
Herkkupäivä, kaverit, synttärit, kyläily ja leffassa käynti
Herkkupäiväksi on yhdessä sovittu lauantai. Lapsi saa valita oman herkkunsa, joka yleensä syödään jälkiruoaksi. Tällä hetkellä pakastimessa on pienen kotimaisen jäätelötehtaan vaniljajätskipurkki, josta riittää moneksi kerraksi. Menee sellaisenaan ja on kuulemma tosi hyvää.
Yksi välipalaherkku, jota kavereillekin voi tarjota, on kookosmaidosta, pakastetuista banaanin paloista ja aidosta vaniljasta tehty smoothie. Vaihtelua saa esim. pakastemarjoilla ja mausteilla. Onnistuu hyvin myös sauvasekoittimella.
Leipominen on paleon myötä lähes jäänyt ja kun karkkia, sipsejä, limuja tai vastaavia ei ole kotiin ostettu aiemminkaan, ei ole osattu niitä kaivata. Ne kuuluvat synttäreille ja kyläilyyn, ja silloin lapsi saa syödä mitä tarjotaan, tosin olen pyrkinyt syöttämään lapsen mahdollisimman hyvin etukäteen. Omille synttäreilleen lapsi saa pitkälti valita tarjottavat, joskin yhdessä mietitään vaihtoehtoja. Toissa vuonna kompromissin tuloksena porkkanoita dipattiin ketsuppiin, mistä tuli yllättävä menestys.
Ennen leffassa käyntiä ollaan syöty hyvin ja leffassa sitten nautittu itse elokuvasta.
Lapsen yksi huvitus on laittaa seinäkalenteriin tarra jokaisen päivän kohdalle, jolloin olen syönyt hyvin, eli pysynyt paleon raameissa. On lapsesta hauskaa ja hyvä motivaattori itsellekin.
Vinkkejä
The Paleo View –podcast, asiaa, tiedettä ja vinkkejä paleosta äitien ja lasten näkökulmasta
Brandstore.fi paljasjalkakenkiä lapsille
- Suosittele Facebookissa ja jaa Twitterissä!
Recommend on Facebook- Tweet about it
Lyhyesti kerrottuna… Tammikuussa tänä vuonna lääkäri katsoi minua silmiin ja sanoi että 1,5 vuotias lapseni on vakavasti sairas. Hänen tulehdusarvonsa suolistossa lähes 900. Allergioita tai keliakiaa lapsella ei ole. Lapsi sai ja piti syödä kaikkea ilman rajoitteita lääkäreiden mielestä, sekä sunnitelmissa oli aloittaa eri lääkityksiä suolistotutkimuksien jälkeen. Tämä äiti suunnitteli toisin ja poisti seuraavan päivän aikana kaikki maitotuotteet ja viljat ym. pojan ruokavaliosta. Vuorokauden sisällä huomattiin pojan voinista että olimme oikealla tiellä. Kolmessa kuukaudessa tulehdusarvot laskivat alle 100, jota lasketaan normaalisiksi. Mitään poikkeuksia ruokavaliossa ei ole tehty tähän mennessä. Omat ruokapurkit ovat mukana joka paikassa. Meidän onni on ollut että pojalla on hyvä ruokahalu ja on avoin maistamaan uusia asioita. Näin yhdeksän kuukautta myöhemmin poika on vieläkin pärjännyt hyvin ilman lääkkeitä, voi hyvin ja hyvä ruoka on tehnyt tehtävänsä. Matka on ollut pitkä ja tunteikas mutta on ollut mielenkiintoista oppia tekemään ruokaa uudella tavalla ja perehtyä uusiin asioihin. Asia joka on inspiroinut eniten ja antanut energiaa jatkaa, on ollut nähdä miten poikamme koko ajan on voinut paremmin. Ainakin olen oppinut matkan varrella luottamaan äitiysvaistoon ja tietysti Paleoon!
Kiitos paljon kokemuksesi jakamisesta Lowe ja huippua kuulla, että elo lääkkeettömänä jatkuu :)
Miten täällä suhtaudutaan pikkulasten ruokavalion rajoittamiseen esim. paleo-tyylisesti, jos siihen ei ole lääketieteellistä syytä ja jos lapsi voi kaikin puolin hyvin? Pikkulapsilla tarkoitan alle 3-vuotiaita ja ruokavalion rajoittamisella esim. kotimaisten viljojen jättämistä pois ruokavaliosta.
Moikka Jovian,
Mä en valitettavasti ole lapsispesialisti… Mutta yleisesti isot ja pienet ihmiset tuntuvat voivan hyvin, jos ne saavat ravinnerikasta ja toksiiniköyhää ravintoa :)
Toivottavasti muut osaavat vastata kattavammin ja kokemusperäisesti :)
Jotta lapsi voi jättää viljat pois esim päiväkodissa tai eskarista, ruokala vaatii yleensä neuvolasta terkkarin todistuksen ruoka-aineallergioista. Jos allergiaa ei ole niin eivät yleensä rajoita ruokavaliota vaan vanhempien toiveesta…mikä on todella harmillista.
Hyvä kirjoitus.
Kannustan kaikkia vanhempia, joilla on lapsilla vatsa- tai iho-oireita kokeilemaan paleota tai ainakin viljatonta dieettiä. Meillä esikoinen itki ja valvoi vatsaansa ja kakkasi vihreää vaahtoavaa kakkaa ensimmäiset puolitoista vuotta. Terveydenhoidon puolella sanottiinvaan, että ’joskus lapset itkee’. Vihdoin tajuttiin itse vastoin lääkärien ohjeita kokeilla viljatonta ruokavaliota ja muutos oli dramaattinen. Toisella lapsella oli iho- ongelmia – ’atopiaa’ jota hoidetaan vain rasvaamalla kaiken aikaa – ja nekin häipyivät heti, kun jätettiin viljat ja lopulta myös peruna pois.
Tässä luotan siihen, että vanhemmat tuntevat lapsensa ja näkevät oireet ja niiden paranemisen heti. Jos tuloksia tulee omilla suositusten vastaisella ruokavaliolla, eikö se ole parempi kuin kärsivä ja valvova lapsi ja rättiväsyneet vanhemmat.
Kokeileminen vaatii viitseliäisyyttä ja imetettäessä myös vanhemman ruokavaliomuutoksen. Meillä minunkin monet iho- ja vatsaongelmat häipyivät ruokavalion muutoksella saman tien…
Kuinkahan moni (perhe) kärsii ja hoitaa kalliisti (onnea lääketeollisuus ja yksityissairaanhoito) turhaan?!
Tästä toivoisin tosi kovaäänistä keskustelua mediassa.
Meidän lasten lempiruokaa on makaroni (käsittääkseni aika yleistä), leipä, murot ja jälkkäriä kinutaan harva se päivä. Olen tullut siihen tulokseen, että pakottamalla ei saada aikaan pysyvää tai terveellistä asennetta ruokaan. Lasten ei tarvitse tietää, mikä on hiilihydraatti tai proteiini. Eikä lasta tarvitse syyllistää siitä, että tämä syö epäterveellisesti. Lapsi ei kuitenkaan itse ole ostanut ruokiaan.
Olenkin kannustanut lapsia syömään lautaseltaan ensin kasvikset (tarjoan vaikka ennen kuin lämmin ruoka on valmista), sitten lihan ja vasta sitten, jos vielä hiukoo makaronin/perunan/riisin. Lapset eivät kuitenkaan syö laittaen kaikkea samaan aikaan haarukkaan ja sitäkautta suuhun, vaan ottavat yhden aineksen kerrallaan opetellen syömään sitä makua.
Itse pyrin syömään paleosti ja lapset silloin tällöin pyytävät lautaseltani (tai tulevat ja ottavat) jotain itselleen ja tottakai sitä saavat. Lapset syövät ihailtavan monia kasviksia ihan vain koska niitä on aina tarjolla. Yksi kova juttu 4v pojalle (sori lapsettomat!) on kelluva kakka pöntössä, jota juhlitaan, koska silloin on tullut syötyä tarpeeksi kasviksia :) Olen myös huomannut, että puolitoistavuotias on paljon paremmin messissä ruokavaliossani, koska se on ollut osa arkea melkein koko hänen elämänsä ajan. Nelivuotias on ehtinyt oppia ensin makaronin makuun.
Kerron tähän oman kokemuksemme ja yhdyn samalla Lowen että Hanna Villan kommentteihin. ”Vanhemmat tuntevat lapsensa ja näkevät oireet ja niiden paranemisen heti”.
Meillä molemmat vanhemmista ovat syöneet paleo-ruokavalion mukaisesti jo useamman vuoden. Noudatin hyvää, monipuolista, terveellistä sokeritonta, maidotonta ja viljatonta ruokavaliota myös raskauden aikana. Olen kokeilujaksojen kautta huomannut, että voin huomattavasti paremmin noudattamalla tällaista ruokavaliota ja joka koostuu aineksista, joissa ei ole tuote-etikettejä.
Perheemme valmistaa ja syö kaikki ruuat itse ja suosimme monipuolista luomu-ja lähiruokaa: tämä on toki välillä työlästä, mutta sen arvoista! Meidän lapsemme on luonnollisesti syönyt samaa ruokaa kuin vanhemmatkin eli pääasiassa maidotonta ja viljatonta ruokavaliota pienestä asti. Lapsi saa myös äidinmaitoa vielä nyt lähes 2 vuoden iässä (and still going strong).
Lapsi on kasvanut erinomaisesti! Kehitys on ollut hyvää jopa varhaista: otti ensi askeleet 7kk iässä ja käveli jo sujuvasti 8kk-ikäisenä. Hän puhuu 1v10kk ikäisenä useiden sanojen (4-5) lauseita oikeilla päätteillä (vaikka meille sanottiin neuvolasta että puhe luultavasti viivästyy kun motoriset taidot edellä). Lapsemme on ollut hyvin terve eikä ole tarvinnut ensimmäistäkään lääkekuuria.
Kokeilimme kuitenkin ruokataipaleen alussa neuvolan painostamana lisätä lapsemme ruokavalioon viljoja ja maitotuotteita. Se ei toiminut lainkaan ja siihen asti hyvin terve lapseni alkoi oirehtia. Pojallemme tulee selviä oireita maitotuotteista sekä viljatuotteista: mm. löysä ripulia ja iho-oireita, punoitusta, atopiaa. Keliakiaa pojallamme ei ole todettu.
Päiväkotia varten saimme lääkärin kirjoittaman todistuksen (joskin aikamoisen taistelun jälkeen), jonka ansiosta lapseni saa nyt tarhassa maidotonta ja gluteenitonta ruokaa. Todistus mahdollistaa myös omien eväiden viemisen tarhaan.
Oman paikkakunnan lääkäri ei sellaista halunnut kirjoittaa vaikka äitinä tiesin lapseni ongelmien johtuvan ruokavaliosta. Kuten yllä käy ilmi ilman todistusta lapsen on PAKKO syödä maito-ja viljatuotteita, vaikka vanhemmat olisivat valmiita maksamaan ruuasta! Tämä oli kova paikka minulle, sillä minusta tuntui aivan järjettömältä ja järjenvastaiselta, että mielipidettäni ei kuunnella vaikka tiedän ja tunnen lapseni parhaiten. Tiesin, että hänen ongelmat johtuivat vain ja ainoastaan ruokavaliosta (siitä että hänet suorastaan pakotetaan syömään maitoa ja viljatuotteita tarhassa). Lopuksi onneksi löysimme lääkärin, joka ymmärsi tilanteen ja nyt kaikki on hyvin. (diagnoosi oli ärtyvän suolen oireyhtymä).
Lisäksi haluan mainita, että minua on painostettu myös mm. neuvolasta käsin ja erään kätilönkin toimesta lopettamaan imetys, vaikka äidinmaito vastaa AINA kasvavan lapsen tarpeita. Syy: koska lapseni on jo ”iso” ja koska Suomessa taaperoikäisen kuuluisi juoda lehmänmaitoa. Kysymykseeni: miten toisen nisäkkään maito on teidän mielestänne parempaa kuin oman äidin maito, ei kuitenkaan, kuten arvata saattaa, osata vastata. Luottakaa siis äidinvaistoihinne! Äidinmaito on ihmeellistä ja syitä siihen miksi imetystä kannattaa jatkaa (mikäli lapsi haluaa) voi lukea lisää mm. imetyksen tuki ry – sivuilta.
Ruokavalion suhteen lapseni osaa jo pyytää ja kaivata aamupalalla avokadoa, salaattia, kalaa/lihaa/munaa. Kananmuna+porkkana+cashew+mantelileipä on hänen suurta herkkua kuten tietysti voi parsakaalin ja pähkinöiden lisäksi. Uskon, että lapsellani on hyvät edellytykset kasvaa terveeksi aikuiseksi ja hänen jo pienenä oppimansa ruokavalio tulee tukemaan terveyttä läpi hänen koko elämänsä.
Kiitos kommentistasi Ida! :)
Meillä on 1v 7kk tyttö jota ei ole altistettu kotimaisille viljoille. Itse syömme gluteenittomasti, ei puhtaasti paleosti tällä hetkellä, koska käytämme maitotuotteita, satunnaisesti perunaa myös. Mutta palkokasvit ja kotimaiset gluteeniviljat ei kuulu ruokavalioon, eikä valmisruuat yms. marinoidut lihat tms.
Tyttö olisi aloittamassa päivähoidon elokuussa ja olen ihan epätoivoinen. En mitenkään tahtoisi altistaa tytön kehoa gluteeniviljoille, edes testimielessä. Mutta en myöskään tiedä miten saisin päivähoitoon tarvittavan lääkäritodistuksen muuta kautta. Neuvolan terveydenhoitaja on tähän asti suhtauduttu ihan hyvin viljattomuuteen ja ravitsemusterapeutin mielestä lapsi saa kaiken mitä tarvitsee ilman viljojakin. Imetän edelleen vaikka olen vähentämässä, ja samoin koen pientä painostusta, kuten Idakin, imetyksen lopettamiseen.
Ottaa niin hermoon.. Aikuiset ihmiset voivat itse päättää omasta syömisestään, mutta kun oman lapsen ruokavaliosta haluaisi päättää, niin se ei olekaan enää niin helppoa. Kasvisruokavalion saa ilman todistelua, samoin uskonnollisin perustein esim. veri- ja porsaanlihaa ei tarvitse syödä mutta jos ei halua (kotimaisia) viljoja lapselle niin aika avuton olo tulee.
Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet todistuksen lääkäriltä oman vilja-altistus kertomuksensa perusteella, eli että ongelmia ilmeni kun viljoja syötiin ja ne hävisivät kun viljat poistuivat ruokavaliosta. En tiedä miten tarkkoja altistuskokeiluja näissä tapauksissa on oikeasti tehty.
Tuo viimeisessä kappaleessa mainitsemasi epäsuhta ruokavalioiden välillä on kyllä mielenkiintoinen ja valitettava.
Tämä on niin surullista :-(
Oma lapseni on syönyt maidotonta ja viljatonta ja saanut olla täysin terve. Kun hän aloitti päiväkodin, alkoi flunssakierteet. Niihin liittyi myös ripulia ja korvatulehdus.
Olin pyytänyt paleoruokavaliota, mutta sain vastaukseksi että sitä ei tarjota, koska se ei täytä kasvavan lapsen ravintotarpeita. Ja kiitoksena tästä kaikesta meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, koska lapseni ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita paleoruokavaliolla.
Nyt hakusessa lääkäri, joka kirjoittaisi todistuksen maidosta ja gluteeniviljoista, omien testieni perusteella. Ihan sairasta, että joutuu ensin syöttämään lapselleen sopimatonta ruokaa, jotta hän sairastuu, jotta lapsi sen jälkeen voi saada itselleen sopivaa ravintoa.
Tosi surullista kuulla Malin :( Valitettavasti tämä on se todellisuus, jossa tällä hetkellä elämme. Toivon kovasti, että löydät lääkärin joka voi auttaa sinua sopivien todistusten kirjoittamisessa! Kovasti voimia ja tsemppiä sinulle ja lapsellesi.
Turun lasten ja nuorten poliklinikan lastenlääkärin mukaan päivähoitoon/kouluun ruokavalion saamiseksi tarvittavaan lääkärin suositukseen riittää näyttö eli kotona tehty kokeilujakso ja tulokset, vaikka verikokeissa ei ongelma selviäkään.
Poikani oli 13 vuotta ripulissa, aneeminen, väsynyt, turvoksissa ja alipainoinen niin ja tietenkin neuvolan- ja kouluterveydenhoitajan silmätikkuna. Aloitimme jo päiväkodissa 2004 hyla-laktoositon-kaura-maitotuote – ja maidoton kokeilut (jotka toimitin itse päiväkotiin). Ihmettelin usein, miksei maidottomuus auta kunnes 2012 ymmärsin, että veteen tehty pannari oli se juttu eli vehnä (gluteeni). Siitä alkoi meidän, koko perheen paranemisprosessi – Paleolla, ja koska olimme heikossa kunnossa, myös lisäravinteilla.
Soimasin itseäni vuosia, etten ollut ymmärtänyt aikaisemmin lopettaa kotimaisia viljoja, koska vanhemman pojan korvatulehduskierteen aikana vuosina 1992-1998 minua neuvottiin usein lopettamaan vehnän, lehmänmaidon ja sokerin antaminen lapselle. Voi minua aivopestyä lammasta, kun en uskaltanut :)
Kiitos viestistä Anne ja todella hienoa kuulla, että ruokavaliomuutos on auttanut teidän perhettä :) Ja onpa kivaa kuulla myös tuosta Turun lastenlääkärin näkokannasta, mahtava juttu! Itsensä soimaamiseen ei ehkä kuitenkaan ole tarvetta, viljan ja maidon tärkeys ravintona on iskostettu meille niin syvästi, että sitä ei ihan helposti ymmärrä kyseenalaistaa.