Ekologisuudesta ja eettisyydestä

 

Tämän postauksen tarkoitus on herättää ajatuksia ja haastaa perinteisiä ajattelumalleja ruuantuotantoon, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen.

Oma tausta

Isäni on ollut luonnonsuojelija koko ikänsä ja sitä kautta luontoarvot ja luonnon arvostaminen on ollut läsnä itselläkin lapsuudesta lähtien. Lukuisten luontoretkien lisäksi olen ollut mukana monessa luonnonsuojeluun liittyvässä puuhassa, kuten katajakedon niittoprojektissa ja Itämeren merikotkaprojektissa, joka pelasti itämeren merikotkat sukupuutolta. Merikotkaprojekti oli tosi mielenkiintoinen, me mm. teimme talviruokintaa vuosien ajan possun ruhoilla ja rakensimme tekopesiä kotkien pesimisen helpottamiseksi.

Ympäristöajattelu kantoi myös opiskeluun ja töihin asti; luin TKK:lla pääaineena energiatekniikkaa ja ympäristönsuojelua ja tein töitä tuulivoima-alalla, jonka uskon olevan yksi fiksuimmista puhtaan energian tuotantotavoista tällä hetkellä. Eli arvostan luontoa ja pidän välttämättömänä kestävän kehityksen mukaista elämää ja tuotantotapoja, vaikka jotkut muuta saattavat ajatellakin, koska kannustan ihmisiä syömään lihaa sisältävää ruokavaliota.

Ekologisuus paleoskenessä

Ekologisuusteema on vahvasti esillä paleopiireissä. Tämä näkyi mm. viime vuoden Ancestral Health Symposiumissa, jossa Joel Salatin piti keynote-puheen ja konferenssi sisälsi muitakin kannanottoja asiaan (ks. videot alla). Myös tämän vuoden Paleo Fx -konferenssissa ekologisuus oli yhtenä isona teemana ja toinen järjestäjistä Keith Norris piti sitä yhtenä tärkeimmistä teemoista koko konferenssissa. Robb Wolf on usein arvellut, että iso osa paleon menestyksestä perustuu siihen, että yksilön terveyden lisäksi painotetaan kestävää ruuantuotantoa, lähiruokaa, luomua ja niittylihaa. Hän listasikin permakulttuurin edistämisen yhdeksi päätavoitteistaan.

Permakulttuuriajattelu on ainakin mulle itselle vielä aika tuntematon ja uudempi paradigma. Pohjoinen permakulttuuri -blogissa permakulttuuri määriteltiin lyhentäen näin:

”Permakulttuuri on ongelmanratkaisumenetelmä, jossa ihmisten tarpeet on tyydytetty samalla kohentaen tämän meitä elättävän ihmeellisen planeetan hyvinvointia.”

Kuulostaa melko fiksulta.

Ekologisuuden tarkastelua

Ekologisuuden rinnalle voisi lanseerata uuden termin, ekoloogisuus, eli looginen ekologia, koska tuntuu siltä, että logiikka on usein pahasti hukassa esimerkiksi paleon ekologiaa kyseenalaistavilla. Tai ainakin tarkastelu on tehty todella kapeakatseisesti isompi kuva unohtaen tai toimimattomiin nykyisiin malleihin perustuen.

Lihan epäekologisuus lähtee kai yleensä ajatuksesta, että syömällä viljat pellosta saadaan enemmän ihmisravinnoksi kelpaavia kaloreita, sen sijaan että ne viljat syötettäisiin lehmille, jotka sitten syödään ihmisten toimesta. Tai että lehmät piereskelevät metaanipäästöjä. Mutta asia on todellisuudessa valtavasti monisyisempi kuin tämä yksinkertainen tarkastelu.

Yleensä ekologisuuslaskelmat perustuvat viljoilla ruokittuun lihaan. Lihankasvatus viljoilla ruokkien ei todellakaan ole järkevää eikä ekologista, eikä vilja edes kuulu lihakarjankaan lajityypillisen ruokavalioon. Mutta ekologista ei myöskään millään mittarilla mitattuna ole tehotuotantoon perustuva viljan tai soijan viljely. Tämä on todella tärkeä pointti, joka valitettavan useasta tarkastelusta unohtuu.

Otetaan esimerkiksi niittyliha, eli vapaasti laiduntava nauta vs tehotuotettu pelto. Eli parasta lihantuotantoa ja huonointa viljan kasvatusta.

Pelto:

• Uusi pelto tuhoaa olemassa olevan luontaisen ekosysteemin, eli iso määrä kasveja ja eliöitä kuolee ja niiden elinympäristö tuhoutuu
• Viljelyssä olevan pellon biodiversiteetti on mitätön verrattuna alueen aikaisempaan käyttöön ja sen hoitaminen tappaa jatkuvasti pieneläimiä, hyönteisiä ja muita eliöitä mm. työkoneiden telomina, maaperän tiivistymisen tukahduttamina tai tuholaismyrkkyjen tappamina.
• Peltoviljely vaatii lannoitteita, torjunta-aineita ja niiden levitystä, joissa kaikissa tarvitaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä
• Auki kynnetty maa aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ja valtavaa eroosiota. Hedelmällisen pintamaan määrä on todella rajallinen ja sitä menetetään maailmanlaajuisesti valtavasti koko ajan. Mat Lalonden arvion mukaan sitä on 50 vuotta jäljellä. Jarred Diamond listasi huikeassa kirjassaan Collapse eli Romahdus viisi syytä, miksi sivilisaatiot tuhoutuvat ja niistä yksi oli elinympäristön vaurioituminen mm. eroosion takia.

Eli viljan ja muiden yksivuotisten kasvien tehoviljely vain yhtä lajia sisältävillä pelloilla ei todellakaan ole ekologista, kestävää tai mitenkään näiden kautta perusteltavissa olevaa.

Välihuomio: sekaviljelmät, joissa kasvatetaan useampia lajikkeita toistensa lomassa, tuottavat yhtälajia sisältäviä viljelmiä isompia satoja.

Tarkastellaan seuraavaksi fiksusti hoidettua laidunta.

• Sen biodiversiteetti on valtavasti laajempi kuin edellä mainitun yhtä kasvia sisältävän, torjunta-aineilla kyllästetyn pellon. Laitumella elävät sulassa sovussa lihakarja, pieneläimet, hyönteiset, linnut ja iso liuta erilaisia kasveja.
• Laitumen monivuotinen ruoho sitoo pintamaata ja siten estää eroosiota. Se myös toimii hiilinieluna, eli päästöjen sijaan se sitoo ilmakehän hiilidioksidia itseensä ja lopulta maaperään.
• Maapallolla on paljon alueita, jotka eivät sovellu viljelylle, mutta ne soveltuvat karjankasvatukselle, eli lihantuotannon ei useinkaan tarvitse olla pois muun ravinnon tuotannosta.
• Nykyiset laidunnusmenetelmät ovat isolta osalta tehottomia. Järkevällä laidunten hoidolla voitaisiin saada huikeasti enemmän tuottoa per hehtaari.
• Järkevällä karjankasvatuksella voidaan myös palauttaa aavikoituneita alueita reheviksi kukoistaviksi ruohotasangoiksi (ks. video alla)
• Arvioissa karjan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on todella suurta vaihtelua lähteestä riippuen. Yhden lähteen mukaan Yhdysvalloissa kuljetuksesta tulee 26% ja naudasta ja possuista 3% kasvihuonepäästöistä. Muutaman lähteen mukaan puolet maapallon metaanipäästöistä tulee maaperästä ja vesistöistä, toiseksi suurin lähde on termiitit. Tässä tulee myös muistaa se, että nämä laskelmat perustuvat nykyiseen viljarehulla ruokittuun lihantuotantoon. Tilanne on täysin erilainen, jos kyseessä on laiduntava nauta, jolloin sen syömä hiili tulee heinistä, jotka sitovat kasvaessaan ilmakehän hiilidioksidia itseensä ja siten hiilen kierrosta ei voi aiheutua ylimääräisiä päästöjä.
• Ravinteiden kierto alavilta mailta ylemmäs voi luontaisesti tapahtua vain eläinten kautta. Eli ilman eläinten vaikutusta kaikki ravinteet siirtyisivät vain alaspäin.

Lyhyt esimerkki mun mielestä erittäin järkevältä vaikuttavasta lihantuotannosta:

Kestävän lihatuotannon pioneerin Joel Salatinin farmilla lehmät ensin laiduntavat tietyllä niityllä ja syövät sen heinän lyhyeksi. Sen jälkeen samalle niitylle siirretään kanoja, jotka voivat syödä lehmien lyhyeksi syömän heinän uudestaan kasvavia versoja ja levittelevät lehmien ulosteet etsiessään niistä matoja ja hyönteisiä samalla lannottaen niittyä omalla ulosteellaan. Tilan possut pääsevät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään tonkimalla lehmien liikuteltavien suojien alustana käytettyä pehmikettä, jonka lehmät on talloneet tiiviiksi ja joka sen takia on kompostoitunut. Possujen tonkiminen on vähän kuin kompostin kääntäminen ja tämä kierto on koko farmin ”lannoitusohjelman” taustalla. Kuulostaa aika hyvältä meiningiltä!

En todellakaan yritä väittää, että kaikki lihantuotanto on hyvää ja kaikki viljely huonoa. Mutta se että lihan syöminen lähtökohtaisesti olisi ongelmallista, on ajatus joka ei kestä lähempää tarkastelua.

Myös Vihreiden Vihreä Lanka lehti uutisoi positiivisesti niittylihasta. Jutussa lainattiin WWF:n metsäasiantuntijaa Panu Kunttua, joka totesi, että niittyliha on ”laadukasta, eettistä ja ympäristöystävällistä lihaa”. Samalla suojellaan perinneympäristöjä  ja niiden uhanalaista lajistoa, eli biodiversiteettiä.

Miksi biodiversiteetillä on väliä?

Veljeni välitti mulle EU:n Science for Environment Policy newsletterin, jonka otsikkona oli ”biodiversiteetti, maatalous ja terveys”. Newsletter alkoi vapaasti suomennettuna: Meidän tulee suojella biodiversiteettiä jos haluamme suojella itseämme.

Poimintoja newsletteristä mun suomentamana:

• Voi olla, ettei ole olemassa suurempaa strategista investointia terveyteen kuin biodiversiteetin, eli maapallon elämän monimuotoisuuden suojeleminen. Tämä käsittää kaikki lajit, niiden geenit ja ekosysteemit jotka ne muodostavat, sillä biodiversiteetti on lähes kaiken sen taustalla, joka pitää meidät terveinä
• Biosfäärissä on meneillään dramaattisia muutoksia. Lajeja kuolee sukupuuttoon 100-1000 kertaa enemmän kuin ennen ihmistä. Tällä vauhdilla 50%:lla kaikista nyt elossa olevista lajeista on riski kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden sisällä.
• Biodiversiteetin romahdus ja ekosysteemien tuhoutuminen voi johtaa myös ruokapulaan, esim. pölyttäjien kuten mehiläisten ja kimalaisten häviämisen kautta. Pölyttäjillä on keskeinen rooli merkittävässä osassa maapallon ruuantuotantoa.
• Kun otetaan huomioon nykyisen maatalouden merkittävät ympäristölliset ja terveydelliset vaikutukset vaihtoehtoisiin tuotantomuotoihin verrattuna, voitaisiin todeta, että nykyinen tehomaatalous on luksus, johon meillä ei enää ole varaa.
• Yksi mahdollinen oppi tästä on se, että meidän on oltava avoimia uusille tuotantomenetelmille sekä uusille lähestymistavoille ruokien valintaa ja ruokavaliota kohtaan.

Eli jotain uutta tarvitaan ja kipeästi. Ehkä niittylihatyyppinen lihantuotanto on osa sitä ratkaisua, jolla turvataan ihmisten tarpeet biodiversiteettiä tämän enempää tuhoamatta tai jopa sitä korjaten ja palauttaen.

Eettisyys

En malta olla tarjoamatta omia näkemyksiäni myös lihan syömisen eettisyyteen liittyen.

Jotkut esittävät näkemyksen, että ei ole oikeutta syödä lihaa, esim. koska kaikilla ihmisillä ei ole siihen mahdollisuuksia tai että sillä on liian iso ekologinen jalanjälki. Yllä käsiteltiin jo jalanjälkiasiaa ja miten se ei ole ihan yksioikoinen asia ja että järkevä lihantuotanto voi itseasiassa olla ekologisempaa kuin viljoihin perustuva ruuantuotanto. Jos haluaa ottaa huomioon ekologisen jalanjäljen ruokavaliossa, olisi se silloin otettava huomioon kaikessa muussakin tekemisessä. Eli samalla tavalla voidaan miettiä, että kuka antoi oikeuden elää Suomessa, jossa saa ilmaisen koulutuksen, on varaa ajaa autolla, juoda puhdasta vettä kraanasta, käyttää julkista terveydenhoitoa ja talvivaatteita kun on kylmä? Kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuuksia elää näin, miksi siis me saisimme? Tai kuka antaa oikeuden elää pohjoisessa harvaan asutussa korkean elintason maassa, jossa kasvihuonekaasupäästöt per asukas ovat maailman 20 suurimmat? Koko Suomessa asuminen on pelkästään ekologisen jalanjäljen kokoa tarkasteltaessa niin epäekologista hommaa, että pitäisikö täällä asuminen kieltää tai ainakin vahvasti moralisoida kaikkia jotka täällä asuvat?

Eläinten kohdalla iso juttu on luomu, eli luonnonmukaisesti kasvatettu, eli mahdollisuus jokseenkin lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tästä johdettuna ”luomuihmisellä” tulisi olla oikeus syödä lihaa, koska lihan syöminen on osa ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä. On hyvä muistaa myös se, että eläinten syöminen oli isolta osalta mahdollistamassa ihmislajin kehittymisen moderniksi ihmiseksi. Osa nykyihmisen esi-isien kanssa samaan aikaan eläneistä apinaihmisistä oli ilmeisesti kasvissyöjiä ja ne päätyivät sukupuuttoon. Eli lihan syöminen kuuluu meidän lajityypilliseen käyttäytymiseen ja jos eläimille vaaditaan näitä oikeuksia niin on vaikeaa nähdä miksi ihmisellä ei olisi oikeutta samaan.

Myös, jos eläin eläisi vapaana luonnossa (eli todellisena ”luomuna”), niin jonkun syömäksi se päätyisi lopulta joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin ja luultavasti elävänä. Tällä en tietenkään puolustele tehotuotantoa kurjissa oloissa, vaan otan kantaa eläinten syömiseen.

Entä onko eettistä ja ekologista pakottaa ihmiset syömään viljaa, papuja ja rypsiöljyä, eli ruokavaliota, joka aiheuttaa valtavasti terveysongelmia?

Esimerkkinä vaikkapa veljeni, joka on saanut paleolla pidettyä vakavan autoimmuunitaudin aisoissa ilman lääkitystä. Hän tekee ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta Suomen ympäristökeskuksessa ja siten kantaa oman kortensa kekoon ”maailman pelastamiseksi”. Ehkä hän ei olisi työkykyinen tai ainakaan vastaavissa voimissa ilman paleota ja ympäristön kannalta tärkeä työ jäisi tekemättä. Olisiko se ekologista tai eettistä? Jos ruokavaliolla oikeasti voi estää tai jopa parantaa tappavia sairauksia (kuten tutkimustulosten ja kokemusperäisen tiedon mukaan pystyy), kenellä on oikeus evätä se mahdollisuus?

Nämä nykyisestä ruokavaliosta isoilta osin aiheutuvat terveysongelmat myös kuormittavat teollistuneiden maiden terveydenhoitojärjestelmät äärirajoilleen.

Yhdysvalloissa terveydenhuollon kustannusten arvioidaan olevan 300% bruttokansantuotteesta vuonna 2050. Ja kasvu ei johdu väestön ikääntymisestä, vaan terveydenhuollon kuluista, jotka aiheutuvat lähinnä elintapasairauksista. Ja vastaavaa dataa tulee kaikkialta Brasiliaa, Kiinaa, Venäjää ja Intiaa myöten. Kehittyneet maat ovat menossa konkurssiin terveydenhoidon kulujen, ennen aikaisten kuolemien ja näistä aiheutuvien välillisten kulujen, kuten sairaspoissaolojen takia. Eli jotain tartvitsisi tehdä myös tälle terveyspuolelle ja paleotyyppinen ruokavalio vaan tuntuu toimivan todella hyvin todella moneen vaivaan ja ongelmaan.

2010 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT teki tutkimuksen, josta uutisoitiin otsikolla ”Kasvissyönti ei pelasta maailmaa”. MTT:n tutkimuksen tulos oli, että saataisiin 8% säästöt kasvihuonekaasupäästöissä, jos koko kansa muuttuisi fennovegaaneiksi. Onko tämä marginaalinen säästö oikeasti kaiken tämän hampaiden kiristelyn ja lihan syömisen demonisoinnin (ja siitä mahdollisesti välillisesti aiheutuvien terveysongelmien) arvoista?

Yhteenvetoa

Ravinnontuotannon ekologisuus on todella vaikea kysymys, johon mulla ainakaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Itse asiassa uskon, että maailmanlaajuisia ”oikeita” vastauksia ja ”totuutta” ei kukaan pysty tällä hetkellä 100% varmuudella sanomaan.

Mun näkemys on, että jos mahdollista, tee sellaisia ruokavalintoja, jotka oletettavasti tukevat kestävää kehitystä, eli suosi niittylihaa, riistaa, metsän antimia, luomua ja lähiruokaa kauden mukaan. Syö aina kaikki mitä ostat ja syödessäsi lihaa, syö koko eläin aina sisäelimiä ja mielellään myös erittäin ravinteikkaita luita ja niveliä myöten.

Jos yllä mainittu ideaali(?) ei ole mahdollista, niin syö ruokaa, joka tekee sinut terveeksi, jotta voit olla toimiva ja ratkaisuja tuottava osa yhteiskuntaa, etkä rasite sille. Ja kanna osasi kestävästä kehityksestä muilla tavoilla. Tässä jotain esimerkkejä:

• Vähennä turhaa kuluttamista
• Laske asuntosi lämpöä asteella tai sijoita ekotehokkaisiin lämmitysjärjestelmiin
• Syö kaikki ostamasi ruoka, älä heitä sitä roskiin – Puolet maailman ruuasta menee hukkaan tällä hetkellä.
• Ota selvää ruokasi alkuperästä ja vaadi sen tuottamista kestävästi lähikauppiaaltasi, sopimusviljelijältäsi, farmarisukulaiseltasi…
• Kasvata osa ruuastasi itse parvekkeella, takapihalla tai mökillä.
• Osta laadukkaita ja kestäviä tuotteita, ja korjaa niitä tarvittaessa uusien ostamisen sijaan
• Tue biodiversiteetin säilymistä omalla pihallasi (osa nurmesta hoitamattomaksi tai niitettäväksi kedoksi), mökilläsi tai metsäpalstallasi
• Kierrätä, osta käytettyä, käy kirppiksellä (Onko kierrätys nykymuodoissaan kestävää ja ekotehokasta? En tiedä, mutta toivon niin ja jatkan sen tekemistä)
• Käytä julkisia kulkuneuvoja tai pyöräile/kävele töihin
• Mene junalla Lappiin laskettelemaan Alppien sijasta ja suosi muutenkin lähilomailua maailman ympäri lentämisen sijaan
• Tee töitä kestävää kehitystä tukevalla alalla tai osallistu vapaaehtoistyön tai talkoiden kautta

 

Lisämateriaali

Alla on muutama video, jotka syventävät tekstin aihepiiriä alan asiantuntijoiden luentojen kautta.

Allan Savoryn huima TED-puhe, jossa hän esittelee järkevästi toteutetun karjanlaidunnuksen yhtenä isona ratkaisuna jopa ilmaston muutoksen torjunnassa.

Alyssa Rhodenin ja Tess McEnultyn havainnollistava esitys nykyisen ruuantuotannon ongelmista ja yllättävää dataa ruuan riittävyydestä maapallon laajuisesti.

Maanviljelijän, kirjailijan ja kestävän lihantuotannon pioneerin Joel Salatinin keynote-puhe 2012 Ancestral Health Symposiumista. Kovaa vouhotusta ja amerikan saarnamiesmeininkiä, mutta myös huikea määrä tärkeää asiaa siitä miten paljon asioita ruuantuotannossa on nyt pielessä ja mitä kaikkea voitaisiin tehdä järkevämmin.

EDIT: 14.11.2014 Permakulttuuria esittelevä BBC:n dokumentti.