Maanantain menestystarinat: Outin totuudet

Paleo toi elämääni palejon hyvää yhdessä kuukaudessa!

Aloitin haasteen hieman epäileväisin mielin – vaikka olen ruoka- ja kokkausfanaatikko, en pidä ajatuksesta, että joudun hulluna kikkailemaan tullakseni kylläiseksi. Paleo-syöminen osoittautui kuitenkin tosi iisiksi, osittain myös siksi, että käytin jo valmiiksi hyvin kohtuudella viljatuotteita, enkä maito-tuotteita ollenkaan. Leivästä luopuminen jännitti eniten, ja aivan turhaan! Kuka leipää tarvitsee?? Tuntuu kuin mistään en olisi luopunut.. En joutunut haastekuukauden aikana turvautumaan kertaakaan edes mihinkään siskon viljattomiin karppileipäs-ohjeisiin tai normileipiä pienempään pahaan; gluteiinittomiin leipiin.

Heti ensimmäisellä viikolla huomasin olon kevenevän. Painoa taisi tippua haastekuukauden loppuun mennessä vaivaiset kaksi kiloa, mutta turvotus hellitti sitäkin enemmän. Siisteintä oli ehkä se, etten ollut niin riippuvainen päivittäisestä ruokailurytmistä, ei haitannut vaikka ruokailujen välissä olisi useampi tunti. Normaali-ruokavaliota noudattaessani rupean flippailemaan oltuani kolme tuntia syömättä, ja oli hienoa huomata miten proteiineilla pärjään ainakin kolme kertaa pidempään! Voin itse asiassa mennä treenaamaan ilman tankkausta. Säännöllinen syöminen on edelleen juttuni, mutta parasta on etten ole niin riippuvainen joka kolmetuntisista eväistäni.

Hiukan minua kieltämättä kalvaa lihansyöntini reilu lisääntyminen. En ole suuri eläinaktivisti, mutta kulutustottumusteni ekologisuudesta välitän. Haluan kiinnittää enemmän huomiota syömäni lihan laatuun, ja aion jatkossa perehtyä paremmin riista-valikoimaan. Suunnittelen yhteistilausta joltain ihanalta luomu-lihatilalta kavereiden kanssa, kaverit eivät vielä tosin tiedä tästä.. :)

Torttuhairahdusta lukuun ottamatta hoidin makeannälkää tummalla suklaalla. Olen aina pitänyt tummasta suklaasta, mutta ei se aja mitenkään samaa asiaa kuin kunnon Fazerin sininen. ”Herkuttelin” kuitenkin sinnikkäästi 70%:lla tummalla, ja hitaasti se rupesi syrjäyttämään maitosuklaan lemppari -herkkuna! Joo´o! Maistoin haasteen jälkeen -okei plus myös ihan vähän haasteen aikana- maitosuklaata ja se maistui suorastaan perverssiltä suussa, tummis on syrjäyttänyt sen intohimoni kohteena 5-0. Haaste vahvistikin käsitystäni siitä, että mieltymyksestä makeaan voi opetella pois pikkuhiljaa. Sokerikoukku on todellinen, mutta sokeria vähentäessä on kiva huomata miten nopeasti huomaat herkuttelevasi jollain appelsiinilla tai parapähkinöillä ja rikittömillä kuiva-aprikooseilla (yhdessä taivaallisia). Harrastamani kaurajugurtitkin jäivät helposti pois, koska välipaladesiin ei kaipaa niin monta sokeripalaa..

Haasteeseeni mahtui myös eräs mahtava oivallus, keksin että tsukkiinipasta on hieno korvike spagetille. Luulin itseäni idean äidiksi, mutta joku muu on kuulemma keksinyt tämän karppikorvikkeen jo ennen mua, mikä ei tietenkään estä minua jakamasta kurpitsaonnea. Rakastan bolognesekastiketta eikä se maistu bololta minkään muun kuin spagetin kanssa, perunoiden kanssa paritettuna mieleen tulee kouluruuat. Niin kuin usein elämässä, koostumus ratkaisee. Opin toissakesänä että kesäkurpitsan voi valmistaa paistamalla  juustohöylällä (pituussuunnassa) raastetut tsukkiiniliuskat pikaisesti öljyssä pannulla. Nyt tajusin tutustuttaa ne bolo-kastikkeeseen, eivätkä Felix tai edes Heinz olisivat huomanneet eroa!

Pelkäsin aluksi, että menisi säädöksi noudattaa Paleo-ruokavaliota kodin ulkopuolella, mutta eipäs tarjonnut varsinaista haastetta tämäkään. Jos joudun näkemään ekstravaivaa lounaiden ja muiden kodin ulkopuolis-tarjoilujen suhteen, voittaa se aina tuskailun turvonneesta masusta ja tuskaisesta, väsähtäneestä olosta.

– Outi

 

Tämä postaus on osa “Maanantain menenestystarinat” sarjaa, jossa esitellään paleosta hyvinvointia ja fiilistä elämäänsä saaneiden Helsinki Paleon lukijoiden tarinoita ja kokemuksia. Jos haluat oman tarinasi julkaistavaksi, lähetä se sopivien kuvien kera mulle osoitteeseen helsinkipaleo@gmail.com ja ole mukana kannustamassa muita tiellä kohti parempaa hyvinvointia!