MovNat-leiri Berliinissä, 1. päivä

 

Pitkäaikainen unelmani täyttyi, kun matkustimme kaverini Juhan kanssa Berliiniin Vic Verdierin ohjaamalle kaksipäiväiselle MovNat-leirille. Jee, viimeinkin pääsen kokemaan henkilökohtaisesti MovNat-meininkiä! Saavuimme paikalle perjantaina, kävimme paikallisessa ravintolassa sumplimassa itsellemme paleoillalliset ja vetäydyimme ajoissa nukkumaan ollaksemme valmiita lauantaina alkavaan leiriin.

Lauantaiaamu valkeni kuulaana, lämpötilaa oli vain muutama aste. Ravitsevan buffet-aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään ParkourZentrumia, jossa leiri järjestettäisiin. ParkourZentrum sijaitsee isolla vanhalla tehdasalueella, jota kiertää graffitien peittämä kiviaita. Itse tehdasalueella graffitien määrä ei varsinaisesti vähentynyt, enemmän ja vähemmän rempallaan olevat vanhat tiilirakennukset olivat täysin spraymaalin peitossa ja rakennusten välinen asfaltti kiilteli lasinsirpaleista (sama vaiva vaikutti valitettavasti olevan läsnä kaikilla kaduilla joilla kävelimme. Myös puiston teillä, joita käytetään rullaluisteluun, pyöräilyyn ja koirien ulkoiluttamiseen). Hatara kartta ja juuri horisontin ylle kivunnut aamuaurinko oppainamme painelimme syvemmälle tehdasalueelle Halle 24 etsien. Löysimme kartan osoittaman paikan, jossa oli piikkilangalla verhottu verkkoaita ja postilaatikko, jossa luki pienellä jotain parkouriin viittaavaa, joten uskoimme olevamme perillä. Ketään muita ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle. Kellon lähestyessä leirin ilmoitettua alkamisaikaa huolestuimme olevamme sittenkin väärässä paikassa ja päätimme lähteä katsomaan, olisiko sisäänkäynti mahdollisesti rakennuskompleksin toisella puolella.

Graffitien peittämien ränsistyneiden tiilirakennusten sokkelot eivät todellakaan vaikuttaneet paikalta, jossa olisi kivaa hortoilla yksin yöaikaan. Yhden kulman takana vastaan tuli tupakkaa poltteleva ja kaljaa juova kaksikko ja seuraavan takaa löytyi Suicide Circus niminen klubi, jossa basso jauhoi aamubileille tahtia. Sisäänkäyntiä ParkourZentrumiin ei kuitenkaan löytynyt, joten palasimme takaisin lähtöpisteeseen.

Tällä kertaa sieltä löytyi muutama epätietoisen näköinen kaveri, joiden habituksesta pystyi arvelemaan, että he etsivät ennemminkin MovNat-leiriä kuin Suicide Circuksen aamubileitä. Pian paikalle pölähti myös noin 10 hengen vahvuinen porukka shortsit päällä ja Vibramit jalassa juosten, olimme siis varmaankin oikeassa paikassa. Lopulta myös Vic saapui parkourmestan vetäjän Jozephin kanssa ja pääsimme sisälle askeettisiin treenitiloihimme. Sisällä oli yhtä kylmää kuin ulkona ja tunnelma oli odottavan jännittävä. Jes, kohta alkaisi treenaaminen!

Vic esitteli itsensä lyhyesti ja loi heti porukkaan leppoisan tunnelman omalla luontevalla olemuksellaan ja humoristisilla letkautuksillaan. Siirryimme ulos ja aloitimme treenaamisen pareittain ryhdin tarkastuksella ja korjauksella sekä erilaisilla yksinkertaisilla tasapainoharjoituksilla. Vic havainnollisti yksinkertaisella tavalla hyvän ryhdin, oikean asennon ja tasapainon merkitystä voimantuotossa: kaveri painoi ensin sivulla jännityksessä pitämääni kättä alaspäin seistessäni tasajalkaa tasaisella maalla ja sitten siten, että toinen jalka oli nostettuna pienelle korokkeelle. Jalan ollessa korokkeella oli ojennettu käsi paljon helpompi painaa alas, oikean asennon ja tasapainon merkitys tuli selväksi kaikille.

 

[quote float=”right”]Oikean asennon ja tasapainon merkitys tuli selväksi kaikille[/quote]Perustasapainoharjoitteiden tekemisen jälkeen siirryimme sisälle tasapainoilemaan asteittain vaativammille puomeille. Tässä tuli taas hyvä pointti: harjoitteet tehtiin pareittain, siten että tasapainoileva henkilö mieluummin tukeutui pariin kuin astui puomilta alas. Ajatuksena se, että ei pidä sisäistää ajatusmallia, jossa puomilta alas astuminen on ok, koska tällaista mahdollisuutta ei välttämättä ole korkeammalla tasapainoillessa. Sen sijaan luonnossa tasapainoilua vaativissa paikoissa on usein käden ulottuvilla jokin tuki, esimerkiksi toinen oksa.

Harjoitukset jatkuivat puomilla liikkumisen harjoittelulla, ensin sen päällä nelinkontin edeten ja sitten useilla eri tyyleillä puomin alapuolella liikkuen. Tästä edettiin puomille kiipeämiseen. Jozeph demosi kolme eri tekniikkaa, joista harjoittelimme vähiten energiaa vaativaa tapaa. Tässä tekniikassa heilautetaan itsensä puomin päälle jalan liike-energiaa käyttäen. Tekniikka oli tuttu netistä katsomistani videoista ja omista treeneistä, mutta sen tekemiseen tuli muutama hyvä lisäpointti ja tarkennus.

Tasapainoilusta siirryimme painavien esineiden nostamiseen. Teimme maastavetoja eri asennoista ja kyykkyjä siten, että paino oli sylissä, rinnalla tai olalla. Lisäsimme haastavuutta tekemällä dynaamisempia nostoja: rinnallevetoja ja tempauksia erilaisilla esineillä, kuten kahvakuulilla ja hiekkasäkeillä. Kun nämä olivat hallussa, oli aika harjoitella raskaiden esineiden kantamista sekä sylissä että olalla.

Aamupäivän päätteeksi Vic kehitteli ryhmässä tehtävän kombotreenin, jossa yhdisteltiin tähän mennessä opittuja asioita. Kombossa piti juosta ja tasapainoilla hiekkasäkki olalla ja hiekkasäkki piti saada nostettua yhteistyöllä korkean puomin yli. Meidän neljän ryhmässä oli kolme parimetristä hollantilaista, joten hiekkasäkin saaminen puomin yli ei tuottanut ongelmia!

Iltapäivän harjoituksia varten siirryimme läheiseen puistoon. Pidimme todella leppoisan pikniklounastauon nurmella istuskellen, jutustellen ja auringosta nauttien. Aurinko oli lämmittänyt ilman miellyttäväksi ja välillä tuli ihan kesäfiilikset. Lounastauon päätteeksi Vic piti lyhyen esittelyn paleoruokavaliosta, joka on osa MovNatin evolutionaarista näkökulmaa. Noin puolet ryhmästä kertoi syövänsä paleota, mikä oli mulle positiivinen yllätys.

Harjoitukset jatkuivat puiston nurmella ”liikkumisen evoluutiona”. Ensin makasimme selällämme ja Vic kehoitti meitä yrittämään liikkumista ilman raajoja. Se oli melko vaikeaa. Vähitellen Vic ”kasvatti” meille raajoja, joita saimme käyttää liikkumiseen ja etenimme ryömimisestä neliraajaliikkumisen kautta kävelyyn. Tämä oli mielenkiintoinen lähestymiskulma aiheeseen.

Koska olimme juuri oppineet kävelemään, oli seuraavaksi luontevaa opetella kaatumaan. Harjoittelimme kaatumista eteen- ja taaksepäin, joko pysäyttäen kaatumisen tai pyörähtämällä. Nämä olivat mulle suhteellisen tuttua matskua brassijututsun ukemitreeneistä, mutta osalle homma vaikutti olevan ihan uusi juttu ja siten tärkeä harjoittelun kohde.

Seuraavana oli vuorossa mulle ehkä antoisin ja eniten oivalluksia tuonut osuus: harjoittelimme erilaisia yksinkertaisia tapoja siirtyä sulavasti asennosta toiseen, esimerkiksi seisovasta asennosta maahan istumaan. Yhdessä progressiossa siirryimme seisomasta syvään kyykkyyn, siitä polvilleen nilkkojen päälle istumaan ja siitä takaisin kyykyn kautta ylös. Tai istuimme toisen nilkan päällä, toinen jalka koukussa, polvi ylhäällä ja jalkapohja maata vasten. Tästä asennosta nousimme ensin korkeaan polviasentoon ja siitä sulavasti seisomaan. Teimme useita tällaisia yksinkertaisen tuntuisia progressioita, jotka kuitenkin vaativat paljon liikkuvuutta ja kropanhallintaa ja osoittautuivat vaikeiksi tai mahdottomiksi isolle osalle ryhmästämme. Näitä sarjoja pitää ehdottomasti tarkastella itse lisää ja ottaa ne mukaan omaan rutiiniin ja opetukseen. Kaikki nämä olivat jokapäiväisessä elämässä tarvittavia taitoja ja niitä voi harjoitella koska tahansa, vaikkapa telkkaria katsoen. Taas hyvä opetus siitä, miten yksinkertaisilla jutuilla voi tehdä haastavia treenejä ilman mitään apuvälineitä.

[quote float=”left”]Liikkuvuus-
harjoitteiden jälkeen Vic rakensi meille kuvitteellisen luolan[/quote]Liikkuvuusharjoitteiden jälkeen Vic rakensi meille kuvitteellisen luolan, joka muuttui sitä matalammaksi mitä pidemmälle etenimme. Ensin kävelimme selkä suorassa ja ”luolan katon” madaltuessa vaihdoimme kyyryssä kävelyyn, polvet maassa kävelyyn, nelinkontin liikkumiseen ja lopulta ryömimme niin matalana kuin mahdollista, naama puiston nurmea viistäen. Naama nurmessa ryömiessä ajattelin kaikkia puistossa vapaana juoksevia koiria ja harmittelin, että en valinnut ryömintäreittiä jonkun toisen ryhmäläisemme vanavedessä, joka olisi toiminut ”miinanraivaajana”. En kuitenkaan kohdannut koirankasoja tai muitakaan epämiellyttäviä yllätyksiä nurmen seasta ja maaliin päästyä fiilis oli erinomainen. Ryömimisessä poski maata viistäen oli jotain erityisen vapauttavaa ja myös muiden ryhmänjäsenten tunnelma tuntui olevan normaaliakin korkeammalla. Tätä lisää!

Päivä päätettiin komboharjoituksella, joka tehtiin tällä kertaa pareittain. Vic asetti nurmelle kolme reppua merkkaamaan etäisyyksiä, joista ensimmäinen juostiin tehden matkalla kaksi ukemia, toinen kuljettiin matalana kävellen ja kolmannelta repulta ryömittiin ennalta määrätyn puun luokse. Puulta spurtattiin takaisin lähtöpisteeseen kantaen paria joko reppuselässä tai palomiehenkantotyyliin hartioilla. Tämä tehtiin yhteensä 10 kertaa ja se sai porukan huohottamaan aika raskaasti. Mukava pikku jumppa, johon parin kanssa tekeminen antoi kivan yhteisen tsemppausfiiliksen verrattuna siihen, että olisi juossut ja ryöminyt yksin ja tavallaan kisaillut muita vastaan. Yksi MovNatin perusajatuksista onkin yhteistyö kilpailun sijaan.

Nasta aurinkoinen päivä oli treenien osalta pulkassa, seuraavaksi oli aika käydä hotellilla peseytymässä ja etsiä perinteistä saksalaista ruokaa tarjoava ravintola. Mielikuvana oli kokonainen villisika avotulella! En tiedä miten lähellä perinteistä saksalaista ruokaa tuo mielikuva oikeasti on, mutta sellaiselle oli joka tapauksessa tarvetta päivän treenien jälkeen. Ja emme todellakaan tulleet pettymään! Esitimme tarpeemme illan ateriasta hotellin respassa, josta meille suositeltiin erästä baijerilaisravintolaa. Ravintolassa tilasimme Juhan kanssa ”isot porsaan koivet” uuden saksalaisystävämme Siegfriedin avustuksella. Ja isot ne todellakin olivat! Annos sisälsi kunnon palan possun kankkua luineen ja nahkoineen päivineen. Mielikuva kokonaisesta villisiasta ei jäänyt pahasti vajaaksi. Liha oli todella mureaa ja maistuvaa, juuri sitä mitä haettiin. Ja kaikki tuli syötyä, vaikka hieman joutuikin töitä tekemään. Nam ja kiitos Baijeri! Hyvin ravittuina ja hyvillä mielin suuntasimme takaisin hotellille ja kävimme lyhyen venyttelytuokion jälkeen nukkumaan, valmistautuen seuraavan päivän harjoituksiin.

Kuvia päivästä löydät Helsinki Paleon Flickr-sivuilta.

Tarinat toisen päivän kulusta tulossa piakkoin, pysy kuulolla!